keskiviikko 2. marraskuuta 2016

NYT AVAUDUN

Hellurei ja hellät tunteet, nyt taas minä ajattelin teille vähän avautua siitä, miltä sairasloman päättyminen ja tämä työttömyys on tuntunut.

Sairaslomani loppui syyskuun lopussa, omahoitajani olisivat vielä halunneet sitä jatkaa, mutta kieltäydyin. En enää halunnut olla se, joka on koko ajan sairaslomalla. Vointinikin on siinä pisteessä, että en tarvitse enää sairaslomaa. Saatoin kuitenkin tehdä virheen.

Ei, vointini ei ole huonontunut, voin paremmin kuin koskaan, mutta jos olisin tiennyt millaista on elämäni nyt olisin mieluusti vielä sairaslomalla. En muistanutkaan miten hankalaa on saada töitä. Olen viimeksi ollut ''kunnon'' työssä vuonna 2013. Eli kolmisen vuotta sitten ja silloinkin vain 6 kuukautta. Jouduin irtisanomaan itseni ylläripylläri masennuksen takia.

Pinterest

Minulla ei ole pahemmin työkokemusta, sillä teininä en pystynyt menemään tetteihin tai kesätöihin sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkihäiriön takia. Miten olisin pystynyt menemään töihin, kun ajatuskin siitä johti paniikkikohtaukseen ? Mutta nyt, en enää sanoisi PELKÄÄVÄNI sosiaalisia tilanteita, tottakai joskus vähän jännittää mutta pystyn kuitenkin toimimaan. En pystynyt aiemmin edes soittamaan minnekään itse ja sekin on muuttunut suuresti. Koen että pystyn elämään normaalia elämää ja masennus on taka-alalla. Olen hakenut nyt töitä itselleni ja se, kun en saa töitä mistään muistuttaa jatkuvasti siitä että miksi minun piti sairastua. Miksi masennus ''pilasi'' elämäni ? Jos en olisi sairastunut, missä voisinkaan nyt olla ! Aina voi jossitella, tilanne on nyt mitä on.

En saa työttömyystukea (vai millä nimellä sitä nyt kutsutaankaan), koska olen alle 25-vuotias ja minulla ei ole ammattia. Jos olen ymmärtänyt oikein, voin saada työmarkkinatukea vasta 5 kuukauden odottelun jälkeen. Olen tällä hetkellä täysin tuloton. Jos taas jossitellaan, niin minulla olisi pian ammatti. Alunperin keskeytin kouluni masennuksen takia.

Työnantajan korvaan varmaan kuulostaa kovin hyvältä se, että olen irtisanoutunut töistä ja lopettanut koulun mielenterveysongelmien takia. Minulla ei ole työkokemusta ja olen 22-vuotias. Minua ei edes kutsuta työhaastatteluihin. Mielestäni paperit ei kerro ihmisestä mitään, eikä siitä millainen työntekijä on.

Pinterest


Pääsen todennäköisesti aloittamaan työpajalla työkokeilun. Olen todella iloinen siitä, mutta en koe sitä TYÖKSI. Menen sinne piirtämään/maalaamaan ja Kela maksaa minulle siitä. Varmaan jonkun korvaan tämä kuulostaa ihan täydelliseltä työltä. Minulle tämäkin vaan tuo mieleen ajatuksen, että minusta ei taida muuhun olla.

Miten voin kuntoutua työ- ja opiskelukuntoiseksi ? Olen ensin sairaslomalla ja heti perään työtön, miten kuntoudun? Haluan vielä muistuttaa, että olen todellakin iloinen siitä mahdollisesta pajalle pääsystä. Toivon että ymmärrätte kuitenkin pointtini.

Suurin unelmani on elää normaalia elämää, viettää aikaa rakkaani kanssa, nähdä ystäviä, käydä töissä, matkustaa... Menneisyys vaan tuntuu hidastavan tätä kaikkea !


2 kommenttia:

  1. Itse tein saman päätöksen ja olen ollut nyt kaksi viikkoa Vantaalla kädentaitopajalla askartelemassa. Itsestä tuntui etukäteen siltä, että olen vain tämän x jakson täällä vähän puuhailemassa ja juomassa kahvia ja palaan taas samaan pisteeseen. Nyt olen huomannut pajan nostattaneen toimintakykyä, sosiaalisten tilanteiden sietokykyä sekä jopa itsetuntoa, kun näkee tehneensä jotain konkreettista, oli se sitten vaikka jonkun mielestä turhaa tilpehööriä.
    Ennenkaikkea toimipisteellä jossa olen on hyvän ilmapiirin lisäksi hyviä välineitä miettiä tulevaisuutta. Suurin apu itselle on ollut tieto että nyt ammattilaiset osaavat ehdottaa, neuvoa ja tukea päätöksissäni tulevaisuudessa. Toivottavasti sullekin avautuisi pajailusta muutakin puolia kun ajantappoa :) Helsingin pajojen toiminnasta en tiedä mitään, mutta espoolaisiltakin olen kuullut toistaiseksi pelkkää hyvää.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että sulle on pajasta ollut hyötyä. Toivotaan että minäkin hyötyisin siitä jotenkin. Mulla vaan on sellainen olo että haluaisi ja ennenkaikkea PYSTYISI tekemään normaalia työtä ennen koulun alkua. Mutta innolla odotan millaista pajalla sitten tulee olemaan!

    VastaaPoista