maanantai 29. elokuuta 2016

Mikä epävakaa persoonallisuushäiriö ?

F60.3 Epävakaa persoonallisuushäiriö

''Häiriölle on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus ja käytöksen huomattava impulsiivisuus. Ihmissuhteet ovat usein intensiivisiä ja epävakaita vaihdellen voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta, itsetuhoinen impulsiivisuus ja toistuvat itsemurhayritykset. Epävakaata persoonallisuutta on kutsuttu myös rajatilapersoonallisuudeksi tai borderline -persoonallisuudeksi.''
Mielenterveystalo.fi

Olen maininnut muutaman kerran blogissa epävaaasta persoonallisuushäiriöstä. Nyt ajattelin avata tätä enemmän ja kertoa miten se ilmenee minulla.

Aiemmassa postauksessa kerroin että minulla epäiltiin kaksisuuntaista, mutta asia laitettiin taas sivuun lääkärin toimesta. Jostain syystä tätä ei haluta tutkia tarkemmin. Tiedän että kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosoiminen on hankalaa ja kun diagnooseissani roikkuu epävakaa persoonallisuushäiriö, on kaikki helpompi laittaa sen piikkiin. Lääkäri myös puolusti asiaa sillä, että lääkitykseni vastaa samaa lääkitystä kaksisuuntaisen kanssa. Tämähän ei pidä paikkaansa, sillä masennuslääkkeethän voivat aiheuttaa manian. Mutta mennään asiassa eteenpäin.



Ettei tästä tulisi todella pitkää postausta, niin keskitytään minun viimeiseen vuoteeni ja siihen miten epävakaus on näyttäytynyt. Vuoden aikana vointini on vaihdellut jaksoittain. 2015 kevät ja alkusyksy oli hyvää aikaa. Nautin elämästä ja odotin innolla koulun alkua. Ajatukset itsestä oli positiivisia ja innostuin monista asioista. Koulun alku oli ihanaa ja jaksoin käydä koulussa joka päivä. Olin niin innoissani uusista asioista joita opin. Kuitenkin nopeasti luotto itseen laski. En vain pystynyt uskomaan että olin onnistunut jossain. Itkin koulun jälkeen kuinka tein virheitä ja minun tulisi lopettaa koulu siihen paikkaan. Ajattelin myös että kaikki vihasivat minua, jonka takia aloin eristäytyä muista. Olin todella herkillä ja erään opettajan kommentti romahdutti minut täysin. Pelkäsin loppujen lopuksi mennä kouluun ja poissaoloja alkoi kertyä. Jouluun mennessä poissaoloja oli jo yli 100 tuntia.



Epävakaaseen kuuluu vaikeus säädellä omia tunteita. En pystynyt käsittelemään vaikeita ajatuksiani ja olo oli sekava. Se johti impulsiivisiin tekoihin, eli käsittelin tunteitani satuttamalla itseäni. Myöhemmin olo oli tyhjä, en osaa sitä muuten kuvailla, ja sen takia toimin itsetuhoisesti. Tuntisimpa edes jotain. Tämä kaikki johti siihen että jouduin suljetulle osastolle.






Osastojakson loppupuolella olo muuttui vauhdilla hyväksi. Kaikki oli taas mahtavaa. Halusin kokeilla uusia asioita. Tutustuin myös helposti uusiin ihmisiin ja sain kavereita. Kaksi kuukautta mentiin aivan pilvissä ja kesäkuun alussa olin taas osastolla. Voin sanoa että tämä oli todella raskasta. Taas vihasin itseäni, eristin itseni muista ja olin itsetuhoinen. Vaikka olimme terapiassa käyneet selviytymiskeinoja, joilla pystyisin selviytymään vaikeista oloistani. En vain kuitenkaan selvinnyt. Viiden viikon hoidossa olon jälkeen meni hetki ja olo oli taas hyvä. Tässä nyt sitä sitten ollaan. Vointi on huipussaan ja energiaa riittää.





Epävakaus näkyy selkeästi minulla voinnin suurilla vaihteluilla. Joko ollaan pohjalla tai täysillä menossa. Ajatukset itsestä pomppivat myös ääripäistä toisiin. Voinnista riippuu sekin että miten pystyn tekemään päätöksiä ja käsittelemään tunteita. Kiinnyn nopeasti uusiin ihmisiin ja helposti taas nämä jäävät taka-alalle.

Onnekseni terapiaa minulla on jäljellä puolitoista vuotta ja toivon että opin tänä aikana selviämään vaikeista oloista. Voinnin vaihtelut ovat erittäin raskaita ja haluaisin löytää sen keskitien. En enää koskaan halua olla siellä aivan pohjalla.


15 kommenttia:

  1. Paljon voimia sulle. You go girl! ❤️

    VastaaPoista
  2. Hirmusesti voimia ja tsemppejä sulle!! Ja oot niin rohkee kun uskallat kirjottaa tästä varmasti aika arastakin jutusta :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon ! :) Omalla tavallaan tämä on sellasta terapiaa itellekin, kun tulee kirjotettua tällasista vähän aremmista asioista.

      Poista
  3. Voimia tulevaan ja toivottavasti uusi koulu piristää! =) Sääli vain että muutat Joensuusta pois vaikka ihan peräkylä tämä onkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän, kun vihdoinkin pääsee opiskelemaan just sitä mikä kiinnostaa!

      Poista
  4. Rohkea postaus ja toivottavasti tästä olis apua myös muille samanlaisten asioiden kanssa painiville. Harvemmin nimittäin blogimaailmassa tällaisiin postauksiin törmää. Tsemppiä ja toivottavasti saat terapiasta tarvitsemasi avun.♥ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mun mielestä näistä asioista pitää puhua ja sen takia kirjoitankin arista asioista! :)

      Poista