torstai 11. elokuuta 2016

I'm back

Hei taas !
Edellisestä postauksesta on vierähtänyt tovi ja anteeksi siitä. Tälle on kuitenkin hyvä selitys.

Jouduin kesäkuun alussa taas osastolle. Mieliala lähti painuaan alaspäin ja loppujen lopuksi koin suuren romahduksen. Turvauduin taas itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Tämä räjähti käsiin. Monia monia tikkejä laitettiin ja en enää jaksannutkaan taistella. Pyysin että pääsisin osastolle ja onneksi pääsin, en tiedä mitä olisi voinutkaan tapahtua..




Alku osastolla ei sujunut hyvin. Sain järjettömiä pakkoajatuksia siitä, etten olisi saanut olla siellä ja kaikki hoitajat ajattelivat minusta pahaa. Lisäksi pakkoajatuksia tuli eräästä potilaasta, mielessäni pyöri jatkuvasti, että tämä kyseinen potilas kävisi kimppuuni väkivaltaisesti. Harmiksemme osastolla ei ollut alkuun toimintaa potilaille, sillä sairaala oli muuttamassa uusiin tiloihin Joensuuhun. Muutto vähän haittasi omaa hoitoa ja aiheutti lisää stressiä. Muutto onneksi sujui hyvin ja uudet tilat tulivat nopeasti tutuksi.

Oma vointini ei kuitenkaan lähtenyt parempaan suuntaan. Lääkäri ei halunnut vaihtaa lääkitystä, koska olin todella pohjalla. Mikään ei tuntunut auttavan. En saanut mistään mielihyvää ja olin niin väsynyt, etten jaksanut tehdä mitään. Miltei joka päivä sain paniikkikohtauksia, joidenka aikana en pystynyt hallitsemaan itseäni.



En tahtoisi syyttää hoitotahoa, mutta ei heudän toiminta ainakaan omaa oloani auttanut. Tarvittavia tuputettiin jatkuvasti, vaikka toistin useaan kertaan niiden olevan tehottomia. Minut siirrettiin kolmen viikon jälkeen päiväpotilaaksi. Tämä oli ihan uusi juttu ja olin koko sairaalassa ensimmäinen päiväpotilas. Ahdistunut oloni vain paheni tästä, sillä kotona olo oli minulle erittäin vaikeaa.

Vietin aikaa osastolla aamu yhdeksästä päivälliseen. Suurimmaksi osaksi ajasta vain istuin sohvilla ja katsoin televisiota. Hoitajat käyttivät vuorollaan minua ulkona. En siis hyötynyt tästä yhtään mitään. Olin päiväpotilaana kaksi viikkoa ja kerran sinä aikana jouduin yöksi osastolle viiltelyn takia. Lääkäri uhkaili tämän jälkeen uloskirjauksella. Kuitenkin jatkoimme tapahtuneesta huolimatta päiväpotilaisuutta, vaikka olin erittäin itsetuhoinen ja kerroin avoimesti suunnitelmistani hoitajille ja lääkärille. Lääkäri myös tiesi etukäteen että näin tulee tapahtumaan, sillä kerroin edellisellä käynnillä siitä, että aion viiltää ja tehdä muuta typerää. Lähipiirini ei tästä tiennyt, ja olin päässäni päättänyt että näin teen.


Tarvittavia ei minulla myöskään vaihdettu yliannostusriskin takia. Olisinhan toki voinut muitakin lääkkeitäni ottaa yliannostustarkoituksessa.

Viiden viikon osastolla olon jälkeen, minut uloskirjarttiin. Vointi ei ollut helpottunut yhtään ja hoitajat olivat kuulemma avuttomia.

Rehellisesti sanottuna en hyötynyt tästä reissusta mitään ja rahakukkaro pieneni suuresti. En ihan kaikkia yksityiskohtia viitsi kuitenkaan kertoa, ettei tästä tulisi aivan negatiivista postausta !

Mutta mitä minulle kuuluu nyt ? Erittäin hyvää. Olen ihan pilvissä, itsetuhoisia ajatuksia ei ole ollenkaan. En edes tunnista itsessäni sitä Ninaa, joka olin vielä muutama viikko sitten. Energiaa riittää ja rauhoittuminen on hankalaa. Terapeutin kanssa ollaan puhuttu jonkin aikaa kaksisuuntaisen mahdollisuudesta. Tätä ei voitu osastolla tutkia tarkemmin, koska kaikki laitettiin epävakaan piikkiin. Olemme nyt selkeästi pystyneet rajaamaan masennus- ja maniajaksot. Epävakaassakin toki mielialat vaihtelee, mutta ei näin jaksoittain. Eli tällä hetkellä voin hyvin, ehkä vähän liiankin hyvin. Bloggaaminen taas kiinnostaa. Toivotaan kuitenkin että tätä tilannetta ruvetaan tutkimaan ja saataisiin asioihin tolkkua. Tässä tilanteessahan sitä välillä pelkää taas romahdusta.

Olen täällä taas ja toivotaan että pitkään. Palaillaan ensi postauksessa !


1 kommentti: